Kuusamon lukiossa käynnistyi ympäristöjärjestelmän rakentaminen vuonna 2002, jolloin tehtiin ympäristökatselmus. Tämän jälkeen perustettiin koululle ympäristöryhmä, johon kuului opettajia ja opiskelijajäsen. Työtä jatkoi ympäristövastaava ja oppilaskunta. Tällä hetkellä koululla on kestävän kehityksen ryhmä, jossa on yksi opiskelijakunnan jäsen, opettajia ja muun henkilökunnan jäsen.

Aluksi joka lukuvuodelle laadittiin ympäristöohjelma, johon kirjattiin ympäristötavoitteet ja toimenpidesuunnitelma. Nykyään joka lukuvuodelle laaditaan kestävän kehityksen ohjelma, johon on kirjattu teemat ja niihin liittyvät tavoitteet, toimenpiteet, vastuut, aikataulu ja seuranta.

Kuusamon lukiolle myönnettiin vuonna 2006 ympäristösertifikaatti OKKA-säätiön toimesta. Sertifikaatti oli osoitus siitä, että oppilaitos hoitaa ympäristöasioitaan esimerkillisesti. Sertifikaatin vaatimukset perustuivat ympäristökriteereihin, joissa tarkasteltiin ympäristöasioiden huomioon ottamista johtamisessa, opetuksessa ja arjessa. Sertifikaatin saaminen edellytti, että oppilaitos tekee itsearvioinnin ja laatii siitä raportin. Lisäksi ulkoinen auditoija suoritti arvioinnin oppilaitoksessa.

Vuonna 2010 Kuusamon lukiolle myönnettiin ensimmäinen kestävän kehityksen sertifikaatti, joka uusittiin vuosina 2014 ja 2016. Sertifikaattia haetaan OKKA-säätiöltä. Sertifikaatin myöntäminen perustuu Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteereihin. Sertifikaatin saaminen edellyttää, että oppilaitos tekee itsearvioinnin tarkoitusta varten laadituilla arviointilomakkeilla. Sertifiointiin liittyy myös ulkoinen arviointi eli auditointi, jossa riippumaton auditoija tarkastaa oppilaitoksen itsearviointiraportin ja suorittaa arvioinnin oppilaitoksessa. Arvioinnilla todennetaan, että oppilaitos täyttää kriteerien vaatimukset. Lisäksi auditoija antaa oppilaitokselle palautetta toiminnan vahvuuksista ja kehittämiskohteista.

Oppilaitosten ympäristösertifioinnista on koottu tietoa osoitteeseen: www.koulujaymparisto.fi

KEKE-POSSU

Keke-possu on lukion kestävän kehityksen maskotti.

Taloudellinen kestävyys

Taloudellinen kestävyys on sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille. Siihen pitkäjänteisesti tähtäävä talouspolitiikka luo otolliset olosuhteet kansallisen hyvinvoinnin vaalimiselle ja lisäämiselle.

Kestävällä pohjalla oleva talous helpottaa myös kohtaamaan vastaan tulevia uusia haasteita, kuten väestön ikääntymisestä aiheutuvia kasvavia sosiaaliturva- ja terveysmenoja. Kestävä talous on sosiaalisen kestävyyden perusta. Sosiaalista kestävyyttä vaalivat mekanismit taas auttavat osaltaan lievittämään niitä vaikeuksia, joita nopeasti muuttuvassa maailmantaloudessa voi syntyä.

Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys

Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka- ja terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Näihin haasteisiin vastaaminen vaatii suuria ponnistuksia sekä yksittäisiltä valtioilta että kansainväliseltä yhteisöltä.

Kestävään kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka taloudellinen ja muu yhteiskunnan kehitys edistää maan asukkaiden hyvinvointia. Kansalaisten perushyvinvointi on yksi tärkeä edellytys ekologisen kestävyyden edistämiselle ja sen yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle.

Teksti osoitteesta: kestavakehitys.fi/kestava-kehitys

Ekologinen kestävyys

Kestävän kehityksen perusehtona on biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn. Kansallisten toimien lisäksi kansainvälinen yhteistyö on hyvin keskeisessä asemassa pyrittäessä ekologiseen kestävyyteen.

Ekologisen kestävyyden kannalta keskeistä on varovaisuusperiaatteen noudattaminen. Sen mukaan ympäristön tilan heikkenemistä estävien toimien lykkäämistä ei voi perustella täyden tieteellisen näytön puuttumisella. Ennen toimiin ryhtymistä arvioidaan riskit, haitat ja kustannukset. Muita tärkeitä periaatteita ovat haittojen synnyn ennalta estäminen ja haittojen torjuminen niiden syntylähteillä. Lisäksi haittojen kustannukset peritään mahdollisuuksien mukaan niiden aiheuttajalta.